English Version:

Numbing Documentation / Marja-Leena Hyvärinen

Translated by Riitta Haarakoski

Solange Fabião: Transitio NYC - Tornio. The Aine Art Museum Jan 17th - Feb 23rd 2003

Turruttavaa dokumentointia

Marja-Leena Hyvärinen

Kuvataide

Videotaide, videoinstallaatio rantautui jo parikymmentä vuotta sitten Suomeen.

Täällä sen uranuurtaja on ollut Marikki Hakola, jonka mielestä videotaiteen tehtävä on suomia tiedoitusvälineiden valtaa, kyseenalaistaa niiden totuudellisuutta ja rikkoa niiden luoma maailmankuva. Toinen tehtävä on voittaa teknologian pelko.

"Art Polaris, Taiteen tähtiä Lapissa", on pohjoisten taidemuseoiden yhteinen projekti, johon Aineen taidemuseon esillä oleva videoinstallaatio liittyy. Se on aiemmin esitetty Mexico Cityssä ja New Yorkissa.

Tekijä, brasilialaissyntyinen Solange Fabião kertoo sen olevan "osa laajempaa projektia, nimeltään TRANSITIO (= tarkoituksellista, yleismaailmallista keskustelua, joka ilmentää kaupunkia kaupungin sisässä)".

Aikaisemmat esityspaikat ovat suurkaupunkeja, sen sijaan Tornio on pieni maaseutukaupunki.

Mitä pohjoisen pikkukaupungin asukkaalle video New Yorkin kaduilta viestittää?

Monelle kuva Bronxista Manhattanille on vŠlittynyt vain tiedoitusvälineiden kautta, mutta olipa avajaisissa torniolaisia, jotka olivat vierailleet NYC:ssä jopa 10-12 kertaa.

Suorakaiteen muotoon pingotettu suuri valkokangas toimii veistoksellisena elementtinä. Salissa ei ole tuoleja, vaan katsoja joutuu seuraamaan esitystä 1 tunnin, 3 minuuttia seisaallaan, mikäli haluaa katsoa koko teoksen.

Esitys muodostuu 17.3 mailin (n. 30 km) matkasta, joka on kuvattu taksin sivuikkunasta. Auton tärinä ja ikkunasta näkyvä rajallinen, enemmän tai vähemmän vilisevä suurkaupunki on tallentunut kuvaksi ja ääneksi nauhalle.

Installaation yksi tarkoitus on etäännyttäminen. Siinä tehtävässä tämä esitys onnistuu. Esityksen aikana itse väline ei pääse unohtumaan. Neonvalot, liikenne, roskat, mainokset, jalkakäytävät, kadut, puistot, talot, aidat ja ihmiset töyssähtelevät ohi nopeassa tahdissa. Kolina, ryske, surina, tööttäykset, piippaukset ja huudot säestävät näkyä. Silmiin ja korviin kuvat ja äänet kantautuvat, mutta aivot lakkaavat reagoimasta.

Taiteilija on pyrkinyt ideallaan objektiivisuuteen. Muutamat zoomaukset ja kameran liikkeet paljastavat kuitenkin kuvaajan mielenkiinnon kohteita: leipä, kauniit kasvot, Empire State Building tai Broadway 2231.

Video välittää runsaasti ihmisen elämän kannalta merkityksetšntŠ informaatiota. TŠllainen runsas visuaalinen kama turruttaa katsojan vähitellen, niin että tärkeän tiedon vastaanottaminen saattaa estyä.

Jää miettimään, onko teos peili, joka heijastaa nykyihmisen itsekeskeistä tai yhteiskunnassa vallitsevaa keski- ja yläluokkaista suhtautumistapaa? Samantyyppisen pirstoutuneen näkškulman voi kohdata terveyskeskuslääkärin vastaanotolla, jossa puhutaan olkapäästä, munuaisista tai sydämestä eikä ihmisestä kokonaisuutena.

Videotaiteessa aikatekijä on keskeinen. Yli tunnin mittaisen esityksen ja sekunnin murto-osan kestävien näkymien välillä on ristiriita.

Yleisölle sähköisen median kieli on tuttu TV:stä ja elokuvasta. Tämä esitys tuskin houkuttelee paneutumaan syvemmin taidevideon olemukseen ja sanomaan. Tässä teoksessa puhuttelee idea, jota ehkä (?) kukaan toinen ei vielä ole toteuttanut sen helppoudesta huolimatta.

Esitys jättää katsojan kylmäksi, vaikka välähdyksissä onkin estetiikkaa. Kun kuvat vilahtelevat merkityksettöminä ohi, ehtii ajatella ihmisten elämää kuvien takana. Mitä New Yorkissa sen tunnin aikana todella tapahtui? Filmin loppu hidastaa kuvan ja vaimentaa äänen. Sen voi kokea helpotuksena. En suosittele katsomista migreeniherkille!

< --